Arjen sankarit. Näyttely on parhaillaan käynnissä. Ateneum on ihana paikka viettää aikaa. Lasten ollessa pieniä vein heitä useasti mm. lasten taidepajaan. Nykyään nautimme enemmän näyttelyiden annista :)
Arjen sankarit ovat sanoina pyörineet viime aikoina paljon mielessä. Jokainen aika tarvitsee omat sankarinsa. Miettiessäni tämän päivän sankaruutta valitsisin otsikon alle kuuntelijat....siis niitä henkilöitä jotka ihan aidosti kuuntelee. Ian Mc Whinney onkin sanonut että "Voit opetella olemaan parempi kuuntelija, mutta sen oppiminen ei ole taito, joka vain lisätään siihen mitä jo tiedämme. Se on kuuntelua häiritsevien tekijöiden poistamista, kuten ennakkokäsityksemme ja pelkomme siitä miten reagoimme kuulemaamme".
Vääränlaiseen kuunteluun törmää valitettavasti liian usein. Sanoja laitetaan vastapuolen suuhun sekä rakennetaan omia olettamuksia ja tarvetta olla oikeassa. Kiire ja tehokkuus polkee hennot äänet jalkoihinsa. Uskon että jokainen muistaa sellaisen hetken jolloin on oikeasti tullut kuulluksi :)
Kuulluksi tuleminen tuo oikeutuksen olemassa oloon ja sytyttää toivon kipinän. Toivo itsessään laittaa kuulluksi tulleen henkilön oman positiivisen voimavaran liikkeelle. Kuuntelija mahdollistaa että lähimmäisen elämässä voi alkaa tapahtua suurenmoisia asioita :)
Joten eiköhän lähdetä korvat höröllä tulevaan viikkoon ♥
Näissä ajatuksissa tänään
Marie
Kuuntelemisen taito on vaikein taito olen huomannut.Onneksi sitä saa ja voi arjessa oppia vahvistamaan.
ReplyDeleteOletko huomannut että eleitä ja tunnelmia voi myös kuunnella?Ja ne kertovat enemmän kuin sanat...huomasin itse juuri tänään isän luona.
Kiitos kun olet siellä♥
Hei pitkästä aikaa! Arjen sankarit täytyy ehdottomasti mennä katsomaan, olen aina ollut kiinnostunut nimenomaan tavallisten ihmisten ja arjen historiasta ja myös sen esittämisestä taiteessa.
ReplyDeleteMuusikko Samae Koskiselta on muuten juuri ilmestynyt levy, jonka nimi on "Kuuluuko, kuuntelen". Se on minusta hieno levyn nimi.
Mukavaa alkavaa viikkoa sinulle Marie!
Sanoissasi on ajattelemisen aihetta! Sorrummeko välillä kuulemaan sen minkä haluamme?! Kiire, stressi, väsymys... nämä varmastikin vaikeuttavat viestin perille menoa. Kaikkea ei tietysti voi kuulla korvilla : ) Ja sanommeko aina niitä sanoja, joita ajattelemme...
ReplyDeleteTuli tuosta mieleen yksi koulutustilaisuus takavuosilta. Hentoääninen nuori nainen joutui jollain tavalla toisen yliajamaksi (henkisesti siis). Minä ja muutama muu nousimme hentoäänistä puolustamaan vääryyttä vastaan. Hentoinen oli kuitenkin yllättäjä. Hän kiitti tuesta, mutta nousi sitkeästi puolustamaan myös itse itseään. Hentoisen äänen omisti leijonan luonteinen nainen.
Kuulumisiin!
Viisaita sanoja! Korvat höröllään aloittelen uuden viikon.
ReplyDeleteAteneumin Arjen sankareissa pistäytyminen löytyy myös listalta.
jos tää postaus olisi facebookissa, painaisin *tykkään*!
ReplyDeleteHienosti puit sanoiksi tuon taidon joka mielestäni on todella tärkeää. Erityisesti minun työssäni lasten parissa, jossa juuri ne kiltit ja hiljaiset muuten jäisivät usein huomaamatta. Sitä harjoittelen joka päivä!
ReplyDeleteMukavaa viikkoa :)
Sait minut aivan hiljaiseksi.....viisaita ajatuksia
ReplyDelete.....♥
Maria anteeksi etten heti ehtinyt vastaamaan. Olimme miehen kanssa parisuhdeillassa ja postauksen laitoin lähtemään yksi jalka ovenraossa ;)
ReplyDeleteOlen huomannut saman ja on yllättävän voimakasta puhetta.
Muutoinkin eleet kertovat niin paljon. Sanojen ja eleiden ollessa ristiriidassa eleistä tehty tulkintä yleinsä voittaa. Mielenkiintoista ajatella ettei tunteiden kertomista ole jätetty ainoastaan sanojen varaan, vaan myös voimakkaaseen kehon kieleen :)
Halaus tulevaan viikkoosi Maria!
Tärkeästä asiasta puhut. Mietin eilen samoja asioita. Ikävä kyllä,en useinkaan ole kovin hyvä kuuntelija, eksyn helposti omiin ajatuksiini, ellen ole erityisen motivoitunut. Odotan kyllä, että minua kuunellaan ja tunnen helposti ärtymystä, kun huomaan, etten tule kuulluksi siten kuin haluaisin. Tarkoitan, että toinen osapuoli ei liitä omia ajatuksiaan minun ajatuksiini vaan pitää omaa näkökulmaansa arvokkaampana. Ei toki aina näin ole, mutta silloin kun on, se uuvuttaa, eikä tuota mitään uutta. Vuorovaikutuksessa vältän ja kiusaannun kaikenlaisesta "makeudesta," koska koen, että silloin vuorovaikutus on enemmän kohteliaisuutta kuin tasavertaista kohtaamista/ kuulemista. Tulee olo, että ikään kuin olisin vailla tätä huomiota. Ystävällisyys on sitten asia erikseen ja toki on olemassa arkipäivän kohtaamista, ilman sen syvällisempää tarkoitusta ja voi hyvää työpäivääkin toivottaa :)
ReplyDeleteJa kyllä, kiire ja tehokkuus ja valitettavasti myös vallankäyttö hukuttavat hienoja mahdollisuuksia.
Hei Lumikko :) Ensinnäkin kiitos levyvinkistä. Kävin heti tutustumassa. Muutaman sekunnin "näyte" antoi jo mahdollisuuden sukeltaa kivaan tunnelmaan :) Levyllä on osuva nimi.
ReplyDeleteArjen historia on tosi mielenkiintoinen aihe, vuosia sitten opiskelin avoimessa yliopistossa arjen historia osion ja pidin kovasti. Yksi lukemistamme kirjoista oli Mika Waltarin teos Appelsiinin siemen.
Onneksi on niitä taiteilijoita jotka ovat nähneet tärkeäksi arjen ikuistamisen eri keinoin :)
Hyvää alkavaa viikkoa sinulle myös Lumikko!
Ateneum on ihana paikka ! Ja nyt höristellään korvat höröllä kohti huhtikuuta:)
ReplyDeleteNäyttely vaikuttaa kiinnostavalta, mutta sanasi kuuntelemisesta vieläkin kiinnostavammalta!
ReplyDeleteOlen usein miettinyt, miksi jonkun kanssa keskusteleminen tuottaa aina iloa. Olen huomannut, että näissä keskusteluissa oikeasti kuunnellaan, kiinnostutaan toisen ajatuksista ja yhdessä keskustellen viedään ajatuksia eteenpäin.
Lähdenpä harjoituttamaan omaa kuuntelemisen taitoani. Hyvää viikkoa sinulle!
Anne moni seikka tosiaan vaikuttaa kykyyn kuunnella, kiire liene yksi pahimmista. Kuuntelua ja läsnäoloa tarvitsee juuri ne sanat joita ei saa muodostettua sanoiksi. Joskus kuuntelija saa tehtäväkseen sanoittaa ja auttaa ajatuksen hahmottamisessa.
ReplyDeleteKiva tapaus takavuosilta, olisiko niin että ilman rohkaisua ja tukea olisi oma rohkeus jäänyt kokeilematta :) Ystävän tilannetaju auttoi.
Kultsin kämppä lista kuulostaa hyvältä. Itsekkin pitäisi tehdä sellainen. Muutama kiva kohde olisi teidossa, kunhan vain saisi aikaiseksi :)
ReplyDeleteKiitos Kerttu :)
Tytti teet arvokasta työtä. Lasten parissa työskentelevillä on sitä jotain extraa mitä ihailen. Olin hiljattain hoitamassa ryhmää jossa oli monta reippaasti alle kouluikäistä...vilskettä riitti ;) Siihen sitten vielä keskittynyt kuuntelu...
ReplyDeleteMarianne ♥
Kikar in och önskaqr dej en fin ny vecka!
ReplyDeleteKram kathrine
Kuunteleminen liittyy vahvasti empatiaan ja empatiaa ei oikein voi harjoitella vaikka kuuntelemista voikin. Siksi kai on monia "mukakuuntelijoita" jotka vain odottavat omaa vuoroaan sanoa ratkaisevan sanan tai alkaa puhua omista jutuistaan. Kuunnelluksi ja kuulluksi tuleminen on kuitenkin yksi kaikkein parantavimmista kokemuksista, joita ihminen voi saada.
ReplyDeleteNäyttely on listallani, ja toivottavasti sille ei käy niin kuin muutamalle muulle: ajattelee että menee huomenna ja äkkiä onkin liian myöhäista. Kiitos siis kun puffasit!
Voi, tätä asiaa olen itsekin miettinyt aivan hiljattain ja sanoiksi puit kauniisti sen mitä niin vaikea on yrittää kertoa!
ReplyDeleteMielestäni kuunteleminen, aito sellainen, vaatii pohjaksi rohkeutta ja avoimuutta. Täytyy olla avoin vastaanottamaan se mitä toinen haluaa sanoa sekä olla tilanteessa rohkea vaikkei välttämättä edes tiedä mitä sanoja kohta saa kuulla. Surun ja menetysten kuunteleminen ovat kai ne kaikkein vaikeimmat... pääasia mielestäni on että kuuntelija uskaltaa katsoa avoimesti silmiin, vaikka ne täyttyisivät kyyneleistäkin- ja olla vaikka vain hiljaa, siinä vierellä, tukevasti ja unohtaa mitä aika on... ei aina tarvita sanoja.
Hieno aihe <3 vaikea aihe...
Kaikesta huolimatta ihanan aurinkoista viikkoa!!
Kuulluksi tuleminen sisältyy aitoon kohtaamiseen. Meillä ihmisillä taitaa usein olla pelko siitä, ettei osaa sanoa toisen tilanteeseen mitään rohkaisevaa tai osuvaa. Kun sen aina muistaisikin, että kuuntelemisessa ei todella ole kyse siitä.
ReplyDeleteNäyttely on kiinnostava ja tahtoisin nähdä sen. Arjen historia on tärkeää. Minua kiinnostaa myös mikrohistoria. Yksilön ja yhteisön kohtaaminen ihan arkisessa kontekstissa.
Mukavaa uutta viikkoa Marie,
Anu
Hienoja mietteitä! Arjen sankareita ollaan kaikki... aina ei vain siltä tunnu. Mutta se on ihanaa, kun joku joskus oikeasti kuuntelee tai itselle tulee hyvä mieli, jos huomaa, että on pystynyt oikeasti kuuntelemaan toista.
ReplyDeleteKiitos myös kommentistasi blogissani. Kysyit tapetistamme, se on tapettitalon, eli Pihlgren & Ritolan jugend-ajan mallistoa (1920-l), nimeltään Knuutilan kartano. Tykkään itse jugendista ja tapetti on ollut kiva seinillä.
Nyt kun olet siellä jo valmiksi korvat höröllä, niin käyhän nappaamassa blogistani haaste! :)
ReplyDeleteHeissan!
ReplyDeleteTämä postauksesi aihe on tärkeä ja kirjoitit ajatuksesi hyvin ja osuvasti :) Tuo näyttely olisi kyllä mukava nähdä! Mukava oli myös torstainen tee-hetki,kiva kun onnistui :)
Oikein hyvää alkanutta huhtikuuta sinulle arjen sankarille siellä :)
Monesti kysytään tuttavalta "Mitä kuuluu?", mutta ei jakseta tai ehditä kuunnella vastausta. Ei ehkä edes haluta kuulla vastausta. On niin helppoa olla näennäisesti kohtelias.
ReplyDeleteJohanna näin on. Aidossa kuuntelussa tärkeää onkin tehdä tarkentavia kysymyksiä kuin tuoda täydennystä omilla ajatuksillaan. Joillain on jopa tapana lähteä vääntämään rautalangasta asiaa ja tietävät jopa paremmin mitä tarkoitan kuin minä itse :) Silloin minulla on taipumus taakse poistua ja jättää henkilö omine ajatuksineen. Sellaisesta ei synny aitoa ystävyyttä.
ReplyDeleteTasavertaisuus kommunikoinnissa on minulle tärkeää.
Lovviisa näin tehdään. Kivasti on sadepisaroiden tanssi soinut korvissa :)
ReplyDeleteTuulella näinpä. Henkilö jolla on aikaa kuunnella jää mieleen ja sellaisen seuraan kaipaa pian uudestaan :)
Pirkko empatian puuttuessa ei synny luottamusta herättävää kommunikointia. Empatia ja luottamus kuuntelussa on eheyttävää.
ReplyDeleteNäyttely oli hyvä, niin kuin Ateneumissa aina :)
Marina hyvä kuuntelu ja vastavuoroisuus tarvitsee rohkeutta ja rehellisyyttä. Senpä takia hyvä kuuntelu ja vuorovaikutus kaipaa harjotusta ja aikaa. Parhaimmillaan aina tavatessa jatketaan siitä mihin edellisen kerran jäätiin :)
Anu pelko ja pienuus on vaikeissa tilanteissa helposti läsnä. Aina ei tarvitse olla sanoja ja kaikkiin tilanteisiin ei ole oikeita sanoja.
Kehon kieli ja läheisyys on silloin tärkeässä osassa. Olen pitänyt montaa petettyä vaimoa sylissäni ja antanut heidän itkeä ja kiljua kuin pieni lapsi. Sanoilla on oma aikansa aikanaan.
Arki ja arkiset asiat on kiehtovia, vie mennessään :)
Kauniit kuvat kiitos tiedosta. Tapettisi on kaunis...kivasti sattui asumme Jugend talossa :)
ReplyDeleteTapetteja olen pyöritellyt ja pohtinut sopivaa.
Arjen keskellä ei tosiaan aina ole sankaruus mielessä ;)
Marielisa kiitos käyn höristelemässä korviani :)
Dahlia rakkauden oppiminen saa alkunsa rakastetuksi tulemisesta. Rakkaus tekee ihmisen vahvemmaksi ja tuo rohkeuden tulla näkyväksi :)
Rakkauden ilmapiirissä ei ole vaikeaa olla oma itsensä :)
-T Kiitos viimeisestä <3 Kiva oli viettä edes pieni yhteinen hetki teekupposen ääressä :)
Aikku siihen ei meinaa tottua koskaan. Miksi esittää kysymys jota ei ole tarkoituskaan kuunnella tai edes vastata :) Siinä tulee helosti huijattu olo...parempi vaihtoehto on puhua säästä ;)