Wednesday, April 18, 2012

Hetkiä


Ihmeitä piristymiselle tekee itselle rakkaat asiat. Saven työstö saa ajatuksen lepäämään ja vaeltelemaan vapaasti. Keidashetken kruuna se että pienimmät työt voi tehdä  kotona, pidän ajatuksesta ettei aina tarvitse lähteä johonkin harrastamaan.

Muutama viikko sitten toinen nuorukaisista totesi että, äidillä on tapana selvittää tieto kysymättä kysymystäkään. Heti kun hän huomaa jonkin asian painavan meidän mieltä hän parkkeeraa lähisohvalle istumaan, alkaa selostamaan ja touhuamaan omiaan. Tovin päästä huomaan vain purkaneeni solmun hänelle.

Huomasin että  tapahtuu sama ilmiö päinvastaisesti, parkkeeraan itseni työni kanssa mieleiseen paikkaan ja huomaan hetken päästä perheenjäsenteni vuorollaan istahtavan lähelleni rupattelemaan ;)
Eilen illalla oli ihana hetki kun kaikki olivat löytäneet oman paikkansa ja askareensa vierestäni, olisin halunnut pysäyttää ajan hetkeksi....tämä toive kun ei ollut mahdollinen niin ilta venyi pitkäksi.

 Tämä työ pyörii tovin käsissäni ja epäilen lopuksi sekä työn että työstäjän avaavan nutturansa :)

Nautitaan jokaisesta näkemästämme keväänmerkistä. Meillä uspenskinpuiston on vallannut kevätkukkaset. Pienen hetken varaan aamuisin, jotta ehdin pysähtyä ihastelemaan näkemääni.
Kiitos ihanista viesteistä ja samalla haluan toivottaa tervetulleeksi uudet lukijat :)

Kevätsäässä on hyvä käydä viikkoa eteenpäin.

Marie

ps. Ylin kuva on nuorimmaisen nuorukaisen ottama.

16 comments:

  1. Saven työstäminen on mukavaa. Olen viime aikoina miettinyt, että pitäisikö elvyttää vanha harrastukseni..ehkä ensi syksynä alkaa uusi savikurssi.

    Mukavaa loppuviikon alkua =D

    ReplyDelete
  2. ♥♥♥
    Oli ihana nähdä sinut harrastuksesi parissa. Ja äidin sydän näkee ja kuulee eikä aina tarvita edes tosiaan sanoja.
    Paljon terveisiä,
    Anu

    ReplyDelete
  3. Kaunis tarina, kauniit kuvat! Hyvää loppu viikkoa :)

    ReplyDelete
  4. Näitä sinun juttujasi pittää lukia aina niin aatoksella :)

    ReplyDelete
  5. Kaunis kuva sinusta...

    niin - kunpa joskus olisikin taito pysäyttää joku hetki.

    Meillä vaan lunta sadellut lisää... melkoset hanget vielä. Mutta kyllä ne tuosta vielä lähtee.

    ReplyDelete
  6. Hanni hyvä ajatus!:) Itse olen harrastanut kymmenisen vuotta enempi tai vähempi. Olen etsinyt itselleni työtiloja jossa voisi tehdä vielä enemmän. Tilan vuokraus pienen ryhmän kanssa voisi olla kiva :)

    Anu <3 kiitos. Äidin sydän näkee, hetket lapsuudesta kulkee muistoina mukana :)

    Petriina kiitos :) Joskus käy näinkin että joutuu kameran toiselle puolelle, vaikka sitä yrittääkin ahkerasti vältellä.

    Marjukka kiitos, sinulle myös hyvää loppuviikkoa.

    Lovviisa hih...täytyy varmaan hieman keventää aatoksia :))

    Ainosofia kiitos... Olisi ihana pystyä pysäyttämään hetkiä, olen ehdottomasta hetki ihminen ja useasti unohdunkin niihin...arkisiin pieniin helmiin :)

    ReplyDelete
  7. Mahtavan ihana kuva! Iloisia harrastehetkiä!

    ReplyDelete
  8. Ihana olet

    mukavaa viikkoa sinulle lämpimin lämpöisiä kevättuulia jo odottavin ajatuksin
    maria

    ReplyDelete
  9. Kiva nähdä kuvassa ja kuulla sinusta.
    Se onkin parasta kun asiat etenevät/selviävät pakottomasti.
    Iloisia kevätpäiviä sinulle!

    ReplyDelete
  10. Kirjoitat todella tärkeästä asiasta! Miten vähän todellista yhdessäoloa ja kuuntelutilaa meillä usein onkaan. Kuitenkaan ei ole mitään tärkeämpää kuin olla läsnä rakkaimmilleen.

    ReplyDelete
  11. Kaunista jälkeä syntyy käsissäsi joka on taito josta täytyy olla kiitollinen.

    Aurinkoista viikonloppua :)

    ReplyDelete
  12. The essence of everything beautiful!
    Lilli x

    ReplyDelete
  13. Upea kuva ja työ, jota työstät. On totta, että parhaat yhteiset hetket syntyvät silloin, kun niitä ei yritä väkisin järjestää. Lähellä olo tuo yhteenkuuluvaisuuden tunnetta.

    ReplyDelete
  14. Riitta Sinikka kiitos, tällä hetkelläolen luvattoman paljon unohtunut veistelemään :)

    Maria <3 sinä myös! Kevättä kovin odotan minäkin, tällä hetkellä tuuli on aivan liian kylmä.

    Johanna kiitos. Näinhän se on että luottamustahan se vaatii, jos ei halua jakaa sitä on vaikea lypsääkkään...

    Pirkko luin tossa taannoin artikkelin kuolevista potilaista ja asioista joita he eniten katuivat, kärjessä oli laiminlyödyt ihmis-suhteet :( Liikaa on ohipuhumista ja sitä että tilanteisiin ei keskitytä. Yksi tapa mikä minua eniten harmittaa, on se kun on saanut kutsun kyläilylle ja siellä on tv illan päällä...

    Kiitos Jatta :)

    Marja B jos ei ole luontevaa suhdetta niin valitettavasti se ei järjestämällä onnistu :( Ihmis-suhteiden rakentaminen vaatii aikaa ja vaivaa. Kiitos, työtä on tällä viikolla moneen otteeseen jatkettu :)

    ReplyDelete
  15. This comment has been removed by the author.

    ReplyDelete

Kaunis kiitos viestistäsi.