Toipilas

Helmikuu meni menojaan. Sairastuvalla ollaan oleiltu ja kaikki päivän "trendi" pöpöt podettu.
Jossain vaiheessa  kovin reippaasti yritin valkoista lakanaa heiluttaa antautumisen merkkinä ;) Jälkimmäinen tauti oli ensimmäistä influenssaa ärhäkkäämpi...

Tänään olen huomannut kevätauringon ja nauttinut aamiaisesta. Hiljalleen tapailin jo tekemistäkin. Hiilitöitä hahmottelin kuvanveistoa ajatellen. Odotan kovasti saven pariin palaamista.
Naiseus on edelleen pyörinyt mielessäni ja kuvanveisto on pieni mutta hyvä osa pohdintaa. Vuosien varrella on ollut monta eri tyylistä, kokoista ja ikäistä naista mallina, mikä on vuorostaan avannut käsitystä naiseudesta ja kauneudesta.
Miten paljon kauneutta jää kiireessä ja median syöttämien ajatuksien takia näkemättä, harmi!!
Kuvanveistossa saa nähdä naiseutta ihan sieltä sydämen sisimmästä luustoon asti, jos näin voi sanoa :)
Nähdä naisen monia kauniita ja erityisiä piirteitä. Malliahan kierretään ympäri, työstäen aina hetken jokaisessa suunnassa, jotta työstä tulisi tasapainoinen. Samalla tulee puhuttua naiseudesta ja ihailenkin rohkeutta joka monella mallilla on puhua omasta suhteestaan kehoonsa. Toivoisin kovin että laajemmat ja pehmeämmät arvot saisivat tilaa naisten maailmassa. Tehdessäni työtä  nuorten tyttöjen ja naisten kanssa huomaan valtavan riittämättömyyden kivun. Kivun mikä on niin turhaa, mehän riitämme niin sinä kuin minäkin... miksi meille valehdellaan niin paljon?

Nyt lähden hauduttamaan lisää teetä, onneksi varastot tuli täytettyä viime lauantaina. Keskimmäisen kuvan nappasin siltä reissulta. Kuvassa on ihana Ruttopuisto, yksi viehättävimmistä puistoista. Puiston läpi kävellessä palaan aina aikaan kun olin juuri muuttanut Suomeen ja tutustuin uuteen kotikaupunkiini :)

Viikonloppu on kynnyksellä ja haluankin toivottaa teille hyviä ja antoisia päiviä. Itse odotan perheen yhteisiä aterioita täysilukuisena kaiken sairastelun jälkeen.

Elämä voittaa :)

Marie